Mielipide|Lukijan mielipide, Helsingin Sanomat

Nuorten kuntoutukseen pääsyn ehtoja ei saa kiristää

Hallitusohjelman mukaan 16–29-vuotiaiden ammatilliseen kuntoutukseen pääsyn ehtona olisi jatkossa sairaus- tai vammadiagnoosi.

Miira Arminen kehui (HS Mielipide 03.01.24 teksti alla) Kelan Nuotti-valmennusta, joka tukee nuoria opintoihin tai työelämään pääsyssä. Valmennus on vaikuttanut siihen osallistuneiden elämään myönteisesti.

Kuten Arminen totesi, Nuotti-valmennukseen pääsy ei edellytä diagnoosia. Tämä on valitettavasti muuttumassa. Hallitusohjelman mukaan 16–29-vuotiaiden ammatilliseen kuntoutukseen pääsyn ehtona olisi jatkossa sairaus- tai vammadiagnoosi. Muutos vaikeuttaisi monen nuoren pääsyä kiinni opintoihin tai töihin. Ehtojen kiristys voi jopa lisätä työkyvyttömyyseläkkeiden määrää.

Nuorten mielenterveyttä ja kiinnittymistä yhteiskuntaan tulee tukea kaikin tavoin – ei heikentää.

Aija Salo

pääsihteeri, Mielenterveyspooli

Mielipide|Lukijan mielipide 03.01.24 Helsingin Sanomat

Kelan Nuotti-valmennus auttaa psyykkisesti oireilevia nuoria

Valmennuksessa nuori saa henkilökohtaisen valmentajan, jota hän tapaa viikoittain muutamien kuukausien ajan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusten mukaan nuorten ja etenkin tyttöjen masennus- ja ahdistuneisuusoireilu on yleistynyt eikä pandemian aiheuttama oireilun lisääntyminen ole lähtenyt taittumaan. Kohtaavia, matalan kynnyksen palveluita tarvittaisiin enemmän.

Mielipideosastolla nimimerkki Uupunut äiti kirjoitti perheensä hädästä, kun perheen yläkouluikäinen psyykkisesti oireileva nuori ei saa apua (HS 24.12.). Koulun opiskeluhuollon tuki ei riitä, kynnys erikoissairaanhoitoon ei ylity, eikä itsenäisesti toteutettavaan nettiterapiaan nuorella riitä voimia. Silti nuoren oireilu uhkaa uuvuttaa koko perheen.

Minulla oli hiljattain tilaisuus kuulla kolmen nuoren tarinat omasta elämästään ja avun löytymisestä Kelan Nuotti-valmennuksen kautta. Nuorten elämä ja opinnot olivat pysähdyksissä, ja ahdistuneisuus esti heitä liikkumasta kodin ulkopuolella. Valmennuksen jälkeen kaikkien toimintakyky oli parantunut ja opinnot olivat edistyneet.

Isoimman kehityskaaren teki 29-vuotias mies, jolla lukio-opinnot olivat jääneet kesken ja takana oli kymmenen vuotta ”vain olemassaoloa psyykelääkkeiden voimalla”. Valmennuksen päättyessä hän opiskeli sairaanhoitajaksi. Panostus siis kannatti yhteiskunnallisestikin unohtamatta inhimillistä puolta.

Valmennuksessa nuori saa henkilökohtaisen koulutetun valmentajan, jota hän tapaa viikoittain muutamien kuukausien ajan. Valmennukseen pääsy ei edellytä diagnoosia tai lähetettä, ja tämän vuoksi palvelu ei myöskään kuormita terveydenhuoltoa eikä stigmatisoi nuoruuteen liittyviä normaaleja haasteita. Tämänkaltainen palvelu perusopetusikäisille voisi olla vastaus mielipidekirjoituksessakin kaivattuun tarpeeseen.

Yhtä lailla yksi haastattelemani nuori harmitteli, ettei monella hänen tuttavapiirissään ole pääsyä palvelun piiriin ikärajauksen vuoksi. Vastaava toimintatapa yli 30-vuotiaiden keskuudessa voisi saatella monta työiässä olevaa nuorta ihmistä taas osaksi tuottavaa yhteiskunnan jäsenyyttä.

Miira Arminen

kasvun ja oppimisen tuen päällikkö

Järvenpään kaupunki